Tämän aamun hengasin Markina-Xemeinissa, sillä en halunnut pitää kiirettä. Olin päättänyt kävellä vain 8km Monasterio de Ziortzan luostariin, ja tiesin, ettei matkaan menisi paria tuntia kauempaa. Keli muuttui kuitenkin tukalan kuumaksi päivän mittaan. Kun foreca näyttää +31 astetta, voi kuvitella mitä on kävellä kymmenen kiloa selässä siinä säässä. Aamulla torilla istuskellessani ja ajan kulumista odottaessani suunnittelin hieman tulevien päivien matkoja. Ajattelin, että huomenna kävellen 10km sijasta 27km, kun juuri nyt tuntuu kropassa ihan hyvältä. Tämän päivän 8km osoitti kuitenkin sen, että lienee parempi pitäytyä tuossa kympissä. Keli käy koko ajan kuumemmaksi ja loppuviikkona hätyytellään jo neljänkympin lukemia. Se tarkoittaa, että aamulla on lähdettävä liikkeelle ennen kuin kukko herää tai käveltävä vain hyvin lyhyitä matkoja. Tai sekä että. Aikaisin ja vähän. Päiväkausia ei kuitenkaan kehtaisi pimeässä kulkea, kun jää monta juttua näkemättä. Siksi en kauheasti fanita kello kuutta aikaisempia lähtöjä. Yritän ottaa päivän vain ja hetken kerrallaan. Puhun hitaasti kulkemisesta, mutta miten vaikeaa sitä onkaan noudattaa! 

Tänä aamuna alberguesta lähtiessäni yksi minua nuorempi nainen lähti itkien matkaan. Käveleminen teki selvästi kipeää, ja veikkaisin että pohkeet ja sääret olivat hänellä umpijumissa. Voi kunpa hänkään ei liikaa yrittäisi vaan antaisi itselleen luvan levätä. 

Joitakin tunteja sitten istuin kaksi olutlasia edessäni alakylässä olevassa pikkubaarissa. Pysähdyin siihen, koska halusin ostaa lisää vettä. Rouva tervehti tuttuun tapaan vuolaasti espanjaa puhuen. Mielestäni pyysin ihan selvästi häneltä vettä ja lisäksi lisäksi osoitin oluthanaa. Rouva pisteli kuitenkin tulemaan espanjaa eikä ymmärtänyt sitäkään etten minä ymmärrä sanaakaan. Täkäläiset ovat kyllä ihan tosi kovia puhumaan. Puhuvat, vaikka kaikki menee kuulijalta ohi. Silti useinmiten ymmärrämme toisiamme. Onneksi on elekieli.  

Noh, tässä baarissa ei mikään kieli tullut kuitenkaan ymmärretyksi. Rouva otti käsiinsä kaksi lasia ja näytti niitä. Oletin hänen haluavan tietää kumpaan lasiin olueni haluan. Osoitin toista ja sillä välin, kun kaivoin rahoja repusta hän oli täyttänyt kaksi samanlaista lasia. Oluella. Apua… Tästä baarista ei sitten vissiin saa vettä, totesin mielessäni. Tai sitten naamani näytti baarin pitäjän mielestä siltä, että tarvitsen kaksi lasia olutta jaksaakseni viimeisen kilometrin ylös luostariin. 

Tyhjentäessäni hissukseen lasejani tuli taas sellainen olo, että nyt riittää. Aloin googlaamaan ja löysin jo bussin, jolla pääsisin Bilbaoon. Pitäisi vain kävellä kaksi kilometriä takaisin päästäkseen oikealle pysäkille. Tai liftata. Nähdessäni parin pyhiinvaeltajan kulkevan baarin ohi päätin kuitenkin kävellä vielä sen viimeisen reilun kilsan mäen päälle. On hyvä, että kävelin. 

Luostarissa sain jälleen alapetin kerrossängyistä, joissa makuupaikkoja on paikoitellen kolmessa kerroksessa. Tätä kirjoitan nyt luostarin muurien suojassa kylmällä kivilattialla, sillä tämä lienee viilein paikka. Pihalla tunnelma on pysähtynyt. Ihmiset istuvat puiden varjoissa ja lepäävät. Tuntuu, ettei mihinkään tarvitse ehtiä. Se tuntuu rauhoittavalta. Saa asettua ihan vain olemaan. Lisäksi on kiva, että täältä ei ole aamulla kiire pois, niin kuin yleensä. Paitsi että on ehkä pakko lähteä aikaisin, sillä huominen päivä näyttää lämpötilan suhteen samanlaiselta kuin tämä päivä.

En kuitenkaan lähde yksin. Ostin nimittäin Jeesuksen. Yksi veljistä paketoi sen tosi huolella, ja nyt kuljen loppumatkan Kristus Kaikkivaltias selässä. Vielä tunti myöhemmin tuo samainen veli etsi ja löysi minut täältä pihalta ja toi ison palan kuplamuovia, johon voin paketoida Jeesukseni. Paketoin sen ja palautin lopun kuplamuovista luostarin puotiin. Ja vielä kerran tuo veli etsi minut luostarin alueelta ja toi minulle puisen rukousnauhan. Taidan jäädä tänne ❤️ Olen onnellinen tuosta ikonista. Tiesin heti kun sen näin että haluan sen. Raamatussa Jeesus sanoo, että hänen kuormansa on kevyt kantaa. Onneksi hänkään ei tunnu olevan kauhean painava. 

On hyvä mieli, että kiipesin. Hassua on se, että tähän saakka suurinpiirtein joka päivä olen ollut lähdössä kotiin ja todennut, että nyt riittää. Ja edelleen näitä polkuja tallailen. Saa nähdä jatkuuko jutut samanlaisena loppuun saakka 🙈 

Kohta on vesper ja sen jälkeen vielä päivällinen. Naama taisi pienesti tänään palaa paahteessa, mutta näillä mennään.