Tänään heräsin ennen kukon laulua klo 5.30 Söin aamiaisen, paikkasin molempien jalkojen rakon ja lähdin matkaan Puente La Reinasta klo 6.30 Ilma oli heti aamusta lämmin ja takki lähti päältä ensimmäisen kilometrin jälkeen. Olin päättänyt kävellä Estellaa edeltävään kylään, mutten malttanut kuitenkaan vaan kuittaisin vielä sen viimeisen 4km. Päivän matka reilu 21km.

Jo alkumatkasta katseeni kiinnittyi erilaisiin merkkeihin. Tällä tiellähän kuljetaan merkkejä seuraten, jotka ovat pääasiassa erilaisia simpukkakuvioita ja keltaisia nuolia. Niin pysyy oikealla tiellä, eikä tältä tieltä todellakaan pääse niitä seuraamalla eksymään. Merkkeinä ovat myös edessä ja perässä tulevat kanssamatkaajat.

Kun kulkee ja kuuntelee sekä katselee ympärilleen niin näkee asioita, joiden voi ajatella olevan itselle merkkejä. Ehkä muistutuksia jostakin, jota olisi syytä kuunnella. Minulla vastaan tuli tänään mm. seuraavat kuvissa näkyvät merkit. Sananen niistä jokaisesta.

1. Etana ylittämässä tietä. Silläkin on koti mukanaan, kaikki tarpeellinen. Mutta kiire sillä ei ole. Näitä etanoita tuli tämän päivän matkalla vastaan alusta lähes päätepysäkille saakka ja ne kuiskasivat: ”Kiiruhda hitaasti.”

2. Koppakuoriainen harppoo pitkin jaloin ja askelin. Ja tipahti edessään olevaan kuoppaan. Se oli minulle muistutus ainakin ylämäkiin: ”Babysteps, Niina. Babysteps.”

3. Kullankeltainen viljapelto tuo mieleen Pikku Prinssin. Ja myös tältä matkalta Tainan, joka muutama päivä sitten muistutti jälleen tarinansa myötä siitä, että ”Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä. Ainoastaan sydämellään näkee hyvin.”

4. Nuoli eteenpäin. Vaiko ylöspäin? Nämä päivittäin kymmeniä kertoja eteen tulevat nuolet kertovat, että ”Eteenpäin on elävän mieli. Mutta muista joka päivä suunnata katseesi myös ylöspäin.”

5. Käytän sykemittaria kävellessä lähinnä siksi, että muistaisin etanan viestin ja kiiruhtaisin hitaasti ja pitäisin sykkeet sopivana. On myös hauska seurata päivän kalorinkulutusta sekä päivän aktiivisuusprosenttia, joka on kävelypäivinä järjestään yli 600%.

6. ”Jos et näe tunnelin päässä valoa, kuljet väärään suuntaan.” En tiedä kenen sanonta tuo on, mutta jokaisessa tunnelissa se tulee mieleeni. Valo loistaa aina jossakin. Sitä kohti siis.

Lisäksi huomasin yhden merkin, mistä en voinut ottaa kuvaa. Kun astuin kylään, tuli vastaani ihanalta tuoksuvia ihmisiä joiden tuoksu tuntui vielä pitkään heidän mentyään ohi. Mietin, että minkähänlainen hajuvana sitä meikäläisestä lähtee ja jää jälkeen, kun kuljen eteenpäin. Etenkin, kun huomasin muutama kilometri ennen etapin päätöstä, että joko a) en ole muistanut laittaa dödöä tai b) se on pettänyt. Haju ei siis ollut kovin hyvä ja ympärilläni pyörivät kärpäset olivat selvä merkki siitä, että olen kuin Tenavien Rapa-Ripa.

Jaloissa edelleen muhivat rakot ovat merkki, että on syytä edelleen mennä hitaasti ja joitakin breikkipäiviä pitäen. Mutta auenneet pohkeet ja sääret puolestaan merkki paremmasta – kroppa alkaa tottua tähän taivallukseen. Ja juuri nyt ei ole edes koti-ikävä.