Buen Camino!

Roncesvalles – Zubiri 21,9km – Zubiri – Pamplona 20,9km

Roncesvallesin valtavaan albergueen (albergue / refugio = pyhiinvaeltajille tarkoitettu edullinen majapaikka) johon mahtuu lähes kaksisataa pyhiinvaeltajaa saavuttiin sateessa. Silti ihmettelin silmät pyöreitä miten ihmeessä homma pyörii niin helposti ja kaikki oli supersiistiä ja toimivaa. Huonosti nukutun yön jälkeen oli kuitenkin aika etsiytyä jälleen polulle.

Ensimmäisten päivien aikana olen taitanut matkaani muutamien suomalaisten kanssa, joskin samaa tahtia ja rytmiä kulkevia ihmisiä tapaa vähän väliä. Ja se on aika tosi kiva. Yhdessä kulkeminen on itselleni sikäli epätyypillistä, että luonteestani johtuen tarvitsen valtavasti yksinäisyyttä, omaa tilaa ja omaa aikaa. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat ja palautumiseen tarvitaan paljon omaa aikaa. Lisäksi lähdin Caminolle yksin. Se oli minulle tärkeää. Aikaa omien ajatusten kanssa itseään kuulostelen. Tähän saakka on kuitenkin ollut ihan mukava taittaa matkaa myös muiden kanssa jutellen.

Matka Roncesvallesista Zubiriin oli raskas. Jalkapohjat ovat todella kovilla kovalla alustalla, minkä lisäksi akillesjänteet ja pohkeet eivät sellaista rasitusta ihan joka päivä saa osakseen. (Lue: ei koskaan normaalisti.) Jos joku suunnittelee lähtöä Caminolle, niin tee niin kuin minä en tehnyt: kävele PALJON ja PITKIÄ matkoja (noin 20km) ja kävele noita matkoja JYRKISSÄ asfaltti- tai kivikkoisissa MÄISSÄ YLÖS JA ALAS ja vaikka kolmena, neljänä päivänä putkeen. Tiedät mitä on tulossa ja säästyt ehkä pohje- ja akillesjänneongelmilta varmemmin.

Jalkapohjat olivat tulessa Zubiriin tulessa ja majapaikkaan päästyä, mutta kylmässä joessa liottelu ja kunnon venyttely jeesasi kummasti. Aamulla matka jatkui shortseissa kohti Pamplonaa.

Olin jo katsonut, että haluaisin majoittua kirkollisesta alberguessa nimeltä Jesús y Maria. Matkalla oli kuitenkin aikaa pysähtyä juomaan super hyvä Café con lecte (maitokahvi) ja ruokkimaan pihalla viipottavia kanoja. Suomessa meillä tavallisimmin koirat ovat niitä, jotka kerjäävät, mutta tässä paikassa niitä olivat. mm nämä kanat. Olisi varmasti osannut tehdä temppujakin, jos olisin osannut Espanjaksi pyytää.

Päivän matka saatiin kulkea ja nauttia lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Ei kuitenkaan liian lämpimässä, onneksi. Jalat ovat edelleen kipeät ja kovilla, mutta josko ne muutaman päivän jälkeen alkavat tottua tähän taivaltamiseen.

Perille päästyä odotetussa valtavassa yli 100 hengen albeguessa oli kuin olikin tilaa ja sieltä löytyi sänky missä viettää seuraava yö. Seuraavien päivien seikkailuja ja maisemia jo odotellessa täytyy lähteä etsimään lasillinen olutta ja jotakin syötävää. Ja illalla vielä pieni kirkkohetki, kun sellainen kerran on tarjolla.

Buen Camino!

2 thoughts on “Buen Camino!”

  1. Hyvät ystävät (eri olosuhteissa hieman tuntemattomammatkin) ovat kuin lyhtyjä tiellä. Ne eivät lyhennä matkaa, mutta tekevät sen vaikeammaksi kulkea😀

Vastaa käyttäjälle nippunipster Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *